Saksimassa

Tähän päivään mahtuu, vaikka mitä mukavaa.

Lumihommissa

Mun muksu määrä oli tänään yhdessä vaiheessa tuplaten, kun meil oli omien lisäks naapurin tyttö ja sitten kaks meidän lasten serkkutyttöä. Muksut onneks viihtyivät hyvin ulkona. Olivat keksineet ojaan jonkun hyvän leikin. Hauskaa tuntui olevan, vaik välillä sai pieniä nahisteluja olla tuomaroittemassa.

Isäntäkin sai sitten viimein meidän pikkuiseen ulkokuuseen valot. Nyt näkee hieman paremmin käydä pissittämäs illal/yöllä koiraa tos pienes lähimetsäs. Ainakin näkee mis päin kotion, vaik ei tohon metsikköön pääse eksymään ja jos pääsee, ni sitä ei kehtaa kenellekkään ainakaan myöntää.

Sitten meidän eskarin kans tänään leivottiin piparkakkuja. Olin sen hänelle jo eilen luvannut. Varsinainen jauhopeukalo tuntuu toi meidän 6v olevankin, koska oli ennen meidän urakkaa jo leiponut pipareita mamman kans.

Leipuri Hiiva

Tarkkaa työtä poika teki ja kaiken taikinan leipoi. Mä sain ainoastaan kaulita taikinan ja välillä nostaa pipareita pöydältä pellille. Tietysti myös paistovahtina sain toimia.

Vaihtoehtoja löytyy

Mulla on itsellä sellainen perinne, et joka vuosi ostan ainakin yhden uuden ja erilaisen muotin. Tänä vuonna ostin neljä, joten valinnan varaa alkaa oleen. Meidän poika tykkäs uudesta poromuotista kaikkein eniten, vaikka piti kyl huolen, et kaikkia tuli käytettyä. Valmiit piparit annettiin jäähtyä ja kellään ei ollut lupaa koskee niihin ennen koristelua. Ensin ajattelin, et koristelu siirtyy muutaman päivän päähän, mut poitsu oli niin innokas, et sai alkaa heti koristelemaan, ku piparit oli jäähtyneet.

vau

Ihan kaikkia ei koristeltu, ku Tamppi halus jättää koristeltavia vielä huomis illakskin, mut onneks nyt sentään saatiin jo lupa maistaakin niitä. Poika puhu, et laittaa takapihan terassin pöydällekkin muutaman, et tontut saa maistella, mut unohti. Ehkä sitten huomenna ja tarkoitushan olis kirjoittaa myös pukille kirje. Äiti on jo pukinlle toimittanut lahjalistat, mut joulukirje pitää kuitenkin tehdä. Saman ajattelin huomenna tehdä töissä hoitolasten kanssa.

Piparitaikina ja sokerikuorrute ovat ihan kaupasta valmiina ostettuja, mut hyviä niistä siltikin tuli. Kotiinkin tuli jo nyt hieman joulun tuoksua paistetuista pipareista. Tyttäreni kyl valitti, et pipareista tuli liian ohkasia ja tottahan toi turisi, mut laitetaan kuorrutetta enemmän, ni ei menoa haittaa, eikä myöskään makua ja saatiinpähän enemmän pipareita.

Tänään ehdein myös hieman askarrella. Skräppäsin muutaman viime vuoden joulun alla otetun kuvan.

Joulusiivo

Siin meidän Tamppi auttaa äitiä joulusiivon tekemisessä. Meidän muksujen mielestä pölyjen pyyhkiminen on mukavaa hommaa, ku saa käytää suihkepulloa ja mikäs siin, ku paikat puhtosiks. Lulltavasti tänäkin vuonna pääsevät samaan hommaan. Ei tartte mummin sit jouluna kauhistella mustia sormenjälkiä ovenpielissä. Tänä vuonna toi joulusiivo meneekin hieman myöhäseen, kun mul on töis iltavuoroviikko ja perjantainakin on töitä puol kasiin asti. Onneks mul on noi reippaat apurit.

Miten ihmeessä sitä saakaan taas kaiken valmiiks ennen joulua. Mul on vielä kaikki lahjatkin paketoimatta. Se on sit sellaista hommaa, et voisin palkata siihen jonkun. Kaiken lisäks mä haaveilin, et tekisin itse jokaiseen pakettiin pakettikortin. Voi olla, et jää väliin ja taas vain kirjoitetaan nimi paketin kylkeen.

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas, pitkän päivän myötä
se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.

-Elina Karjalainen-