Tänään aamulla hämmästelin, et mihin meidän 4v oli hukannut äänensä. Tilalle oli tullut ikävän kuuloinen yskä ja ääntä ei tullut entiseen malliin. Kuumetta ei ollut, mut silti päätin, et poika saa olla tän päivän kotona. Siin sit soiteltiin töihin ja päiväkotiin, et ainakin tää päivä ollaan kotona ja huomista sit mietitään päivän aikana. Eskarilainen sai mennä eskariajaks eskariin, koska sitä itse toivoi. Tänään, ku oli paljon kivaa eskaris tiedos esim. lelupäivä ja luistelua, josta Tamppi kovasti pitää. Tän päivän aikana tulin sit siihen tulokseen, et huomenna saa nuorimmainenkin mennä päiväkotiin, jos ei kuumetta oo aamul tai olo yön aikana huonone.
Heti, ku oltiin eskarilainen viety, niin mun äänetön mies halusi askarrella tekemälleen lumiukkelille kaverin. Ensin meinattiin tehdä toinen samanlainen, mut sit sain idean, et hän vois tehdä muutaman yksinkertaisen linnun lenteleen ikkunan. Poika innostui heti ajatuksesta. Ei muuta kuin sakset ( jotka oli taas hukas) ja liima esiin ja tekemään.
äänetön mies ja talitintti
Ensin leikattiin mustasta kartongista vartalo. Siihen liimattiin valkoisesta kartongista silmät ja oranssista nokka. Silmiin poika itse piirsi mustat ympyrät/pisteet. Sitten mahan kohdalle rypisteltiin ja liimattiin keltaista silkkipaperia. Jalat tehtiin ruskeesta villalangasta ja ne laitettiin hauskasti roikkumaan.
Talitintti ja punatulkku
Toiseen lintuun tuli tietysti punaista silkkipaperia, koska siitä tuli punatulkku ja toinen on talitintti. Samalla mallilla tein töissä lasten kanssa lintuja. Erona se, et ne on harmaita ja niillä ei ole noita hauskoja lankajalkoja. Lankajalkaidea syntyi vasta tänään ja niissä täytyi pikkuisen poikaa auttaa, mut muuten väkästi linnut ihan itse. Täytyykin huomenna muistaa ottaa kamera töihin mukaan, et sais ikuistettua siellä tehdyt askartelut. Voi sit ens vuonna katsella, et mitä on töis hommannu ja keksiä jotain muuta. Ei oo kivaa, jos lapsi joutuu joka vuosi tekemään samat jutut. Näistä linnuista ainakin tuli mun mielestä oikein kivat ja ihan meidän Rempan näköiset ja työ touhussa äänikin sai levätä.
Noh…jos meidän pikkaraisella oli ääni hukassa, niin aivan varmasti meidän neidillä oli kuumetta. Hän ilmoitti tänään mulle, et hän haluaa tänään kokata koko perheelle makaronilaatikkoa. Mul ei ollut asiaa vastaan yhtään mitään. Ihmettelin vain suu aukin asiaa. Likka teki läksyt ja niiden jälkeen alettiin hommiin tai hän alkoi. Mä istuin keittiön pöydän ääres ja annoin ohjeita.
Kokkikolmonen
Kaikki meni tosi hienosti. Mustapippuri meni hieman liikaa ruokaan, ku unohdin varoittaa Onskua, et siin on hieman isommat reijät, kuin muissa maustepurkeissa. Toinen pikkumoka sattui ruokaa uuniin laitettaes, kun pikkuisen munamaitoa loiskahti uunin pohjal. Senkin mokan otan vastuulleni, ku en likalle opettanut miten vuoka olis sinne hyvä laittaa. Mun ja isännän mielestä ruoka oli hyvää. Pojat valitti, et liian tulista, mut söivät kuitenkin kaiken ja kokki itse söi kaks lautasellista. Onsku kuitenkin ilmoitti, et seuraaval kerral mä saan vääntää laatikon. Taidan kuitenkin olla eri mieltä. Oli kivaa kerrankin vain istuskella ja katsella, ku toinen häärää keittiössä. Sitä ei kauheen usein tapahdu. Nyt vois koittaa, jos Onsku kokkais kerran viikos jotain helppoa.
