Vielä ku sais paikkaan
Noin parin kuukauden ( meillä lyhyt aika) muistuttelun jälkeen ukkeli muisti ostaa kauan kaipaamani pyykkinaruja ja jopa pyykkipoikiakin. Tos terassin tuolilla ne sitten odotti asennusta pari viikkoa ja sitten koitti hurraa huutojen aika, kun naru vihdoin viritettiin puiden väliin.
Viimeiset neljä vuotta oon pyykin kuivannut kesät talvet kuivausrummussa. Sitä kapinetta en enää mistään hinnasta antaisi pois, mut olen silti kaivannut kesäisin ulos pyykkinarua. Mä tykkään kuivata pyykkiä ulkona. Teen pyykkien narulle asettelemisesta varsinaista taidetta ja nautin siitä. Joo… olen erikoinen tiedetään!! Tässäkin kyl on pikkuinen haittapuoli ja se on, et kuka ottais pyykit pois narulta, ku se on vallan masentavaa hommaa. Noh…lahjotaan meidän 12v eurolla, ni homma hoituu. Ei kylläkään kauheen nopeasti, mut hoituu kuitenkin.
Kuivaa tulee
Tänä keväänä pyykki on kyl kuivanut hyvinkin nopeesti. Sen verran on tuullut, et hyvä ku vaatteet pysyy narulla. Yhden sukan perässä on jo tullut pitkin ojan reunoja kirmattua. Onpahan naapureilkin jotain viihdettä, jos omistavat hyvät kiikarit.
Niin kuin kuvasta huomaa, ni meil ei paljoa pyykkejä lajitella. Sinne vaan kaikki ja sitten jännitetään, et mitä tulee ulos. Ihmeen vähän on mitään ylläreitä tullut. Muutama viikko oli yhdet vihreät housut värjänneet mun lempipaidan aika kauheeks, mut voi sitä vielä kotona käyttää ja töissäkin. Myös yks neuletakki on sellainen, et joka kerta, kun sen koneesta rytkin esiin, ni hihat on venyny pari senttiä =D. Viel ne ei ihan ylty lattiaan, mut sit siitä voikin jo hyvil mielin luopua.
Joo-o…näin mielenkiintoinen elämä mul on, et täytyy tehdä pyykistä asiaa. Oon vaan välillä pienistä asioista onnellinen ja suosittelen sitä muillekin. Piristää kummasti. Taidankin mennä laittaa pesukoneen päälle.
