Juu-u… ei oo vähään aikaan tänne mitään kirjoiteltua. Tonne toiseen blogiin oon omia tuherruksia laittanut. Nytkään mul ei oo oikein mitään ihmeellistä aihetta. Laitan ottamiani kuvia ja kertoilen niistä. Kuvia kyl on tullut otettua ja aina miettinyt, et tosta saa hyvän jutun tänne, mut sit koko homma on vain jäänyt ilmeisesti askartelun jalkoihin. No… kuitenkin täs jotain.
Sauvomaan
Hieman ennen talvilomaa ukkelini veti muksuille hiihtoladut omalle pellolle. Ihmeesti lapset siin jakso hiihtää ja nyt on vähän aikaa ollut komiat hiihto kelit. Nuorimmaisenikin on saanut kehuja hoidosta, ku on kova poika hiihtämään, vaik mäet hieman hirvittää. No… tos omal pellol ei mäkiä tartte pelätä. Toivottavasti hiihtointo jatkuu. Omaa hiihtointoani en ole vieläkään löytänyt, kun se hävis silloin ala-asteella pakollisiin hiihtokilpailuihin. Tuskin suksilla edes pysyisin pystyssä, vaik ei olis edes pientäkään mäennyppylää.
Meidän eskarilainen hiihtää jo hienosti ja huomenna olis tarkoitus taas ottaa sukset mukaan eskariin. Hauskinta kuulema on mäenlasku…totta kai!! Pojan eskarissa on kyl kovasti hiihdelty ja kiitos siitä heille.
Yhtenä viikonloppuna tuli juhlittua 7v ja 12v synttäreitä kummien ja sukulaisten kera. Sitten toisena viikonloppuna pidettiin kaverisynttäreitä.
Kaverisynttärit järjestettiin niin, et ensin tuli eskarilaisen kaverit ja illalla koululaisen muutama kaveri yökylään.
Eskarilaisen synttäreillä grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Sekä juotiin kuumaa mehua. Vieraat ulkoilivat ensin puolituntia. Ulkoilun aikana pääsivät moottorikelkan kyytiin ja menivät valokuvasuunnistusta. Ilma oli ihana ja hauskaa oli. Ulkoilun jälkeen juhlat jatku sisällä ja siellä oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja. Meno sisällä oli yllättävän rauhallista. Oliskohan se johtunut ensin olleesta ulkoilusta.
Ensinmäisen kattauksen jälkeen pojat lähtivät mummin luo yökylään ja tyttäreni kolme ystävää saapuivat juhlimaan. Se meno olikin sit aivan toista luokkaa, ku ekojen juhlien. Neljä 12v söi enemmän herkkuja ja pitivät pahempaa ääntä, kuin kymmenen eskarilaista yhteensä. Kolmen aikaa yöllä kävin viimeisen kerran sanomas, et nyt pitää rauhoittua ennen, kuin tytöt nukahtivat.
Huhhuh…onneks on noi juhlat taas toviks ohi.
Mihin metsä katos
Eräänä päivänä, kun tulin töistä kotiin oli päivän aikana lähtenyt talon ympäriltä puita. Sinne meni koiran kakatusmetsä. Jäi sentään jokunen puu. Nyt ei tartte pelätä, et puut kaatuu talon päälle jos myrsky yltyy taas pauhaamaan. Hieman aution näköistä tuli, mut nyt siihen on jo silmä tottunut. Vielä, kun joku siivois alueen. Aurinkokin pääsee nyt paistamaan paremmin pihalle.
Pois mummot alta
Isäntä osti itselleen uuden moottorikelkan, ku vanha sanoi sopimuksensa irti ja se kyytiin pääseminen on ollut meidän pojille iso juttu. Jopa mä ja vanhin siskoni ollaan sitä laitetta ajettu. Kääntyminen vaati ainakin multa aika laajan alueen, mut muuten meni hienosti. Onhan tos tota peltoa jossa kääntyä.
Paljon on isäntäkin sen kans ajellut, vaik ensin meinasin, et sinne hallin nurkkaan jää taas yksi turha vehje. Uhkas äijä laittaa vielä vanhankin kuntoon, et mäkin pääsisin kelkkaretkil, mut taidan kuitenkin tyytyä vaun potkumalliin tai ei sitä koskaan tiedä.
Että tämmöistä, jos vaik huomenna ehtis laittaa pääsiäisaskarteluja.
