Tuli tossa tän kuun alussa tehtyä elämäni ensimmäinen ulkomaanreissu ja kun kerran lentokoneeseen ekaa kertaa pääsin, ni pitihän siel jonkun aikaa istua. Thaimaahan mentiin, ni konees sai istua mukavat 12 tuntia, mut ei sentään yhteen putkeen, ku pieni jalottelu hetkikin pidettiin Istanbulin lentokentäl. Ensimmäinen nousu ja lasku hieman jännitti, mut sit olinkin jo vanha tekijä lentokoneen matkustamossa.
Reissuun lähdin ystäväni Päivin kans. Ilman en olis matkaan lähtenyt. Päivihän melkein asustaa puolet elämästään lentokoneessa, ni sen kans oli hyvä reissuun lähteä. Seurasin sitä kuin hai laivaa joka paikkaan. Bangkokin lentokentäl meitä odotteli toinen hyvä ystäväni Sanna joka sai yhdeksän päivää toimia meille oppaana ja majapaikkojen hankkiana.
Kuus päivää vietettiin Koh Sametin pikkuisella saarella. Nautittiin auringosta, uimisesta, ruuista, herkuista, kylmistä juomista ja logo quiz-pelistä. Lämmintä tosiaan riitti ja vettä tuli litkittyä ihan kyllästymiseen asti, mut tarjol oli paljon muitakin kylmiä juomia.
Mojito
jotain keltaista
mojito ja jotain punaista
Itse matkan aikana ihastuin vesimelooni shakeen. Oijoi…täytyy koittaa joskus tehdä sitä itse kotona. Toivottavasti tänne pohjolaankin saadaan kunnon kesä, ni tehosekoitin saa pyöriä oikein urakalla. Tuskin niistä yhtä hyviä tulee, mut aina voi toivoa.
Ruoka oli Thaimaassa hyvää, vaik loppu viikosta iski pieni kyllästyminen kanaan ja riisiin, mut onneks tarjolla oli paljon muutakin syötävää. Katkaravut oli tosi herkkuja. Välillä kyl toi tarjoileminen hieman tökki ja joskus sai jännittää, et mitäköhän sieltä mahtaa tulla. Aina kuitenkin saatiin mahat täyteen ja jälkkäriäkin oli tarjol vaik minkälaista. Yhtenä iltana tilattiin kalaa, ku kana tuli jo korvista. Mukavan näköinen pikkuevällinen sieltä sit tuotiin pöytään.
Thaimaan uunilohi =D
Maistettua tuli, mut ihan ei yltänyt mun suosikiks tää. Taas siis jatkettiin katkarapu, kana ja riisilinjaa. No…sai sieltä ranskanperunoitakin.
Aamupalat oli kyl mun suosikkeja ja jäätelöannokset. Hitsi sitä ruuan määrää mitä aina pöytään tilattiin ja se ei ollut mitään verrattuna paikallisten ruokatottumuksiin.
Tää alkaa nyt vaikuttaan siltä, et ei siel muuta tehty, ku syötiin. Nooohh…jos tarkemmin ajattelee, ni ei paljoa muuta tehty ja se se vasta lomaa olikin. Sai kölliä rannal. Lukea hyvää kirjaa. Höpöttää pradaa ystävien kans. Ruoka kannettiin nenän eteen ja kylmää juotavaa riitti. Eikä kukaan karjunut korvan vieressä, et tahdon sitä ja tätä. Ihanaa!!!
Täytyy kyl myöntää, et kyl illal aina pieni koti-ikävä tuli. Varsinkin lapsia oli ikävä. Koskaan en oo ollu meidän muksuista näin kauaa erossa. Kokemus siis koko perheelle. Hienosti ne tääl kotona oli pärjänny ja miksei olis.
Viimeiset kaks päivää ryhmärämä vietti Bangkokissa ja upeaa oli sielläkin. Siitä sit joskus lisää, ku kuvat on vielä laittamatta koneelle.
Hieno oli reissu, ku alkuun pääsi. Aivan mahtavat reissukaverit. Hyvin tultiin toimeen, vaik oltiinkin kolme aika erilaista tyyppiä jakamassa samaa huonetta. Mitänyt kerran Mars-patukan vapaudenriisto aiheutti murhaavan katseen ja tulisen tiuskauksen. Älkää ärsyttäkö nälkäistä naista. Se oli matkansääntö numero 22.
