Elämätä,Kortit,Koukussa,Lasten kanssa kotona,Puikot kädes,skräppäys
Tammikuuta ei sit ole enää jäljellä, kuin muutama hassu päivä. Nopeesti on taas yks kuukausi kulunut. Kyllä jo aamuisin huomaa, et päivä on ruvennut valkenemaan aikaisemmin. Toivoa siis on, et kyl se kevät ja kesäkin sieltä tänne ehtii.
Kävin tuossa läpi täs kuus ottamia kuvia ja ajattelin lätkiä niitä tänne, et muutkin tietää mitä tääl pirtis ja sen ulkopuolella on tammikuus tehty.
Virkattua on tullut. Noita mammalappuja on väännetty niin, et nyt on pakko pitää pieni tauko. Mul on ollut virkkaushommissa myös innokas apuri aina välillä. Tää apuri on joskus niin innokas, et se joutuu pihalle jäähyl, mut suht hyvin ollaan tohon sohval yhdes mahduttu ja langat ei oo ollu kauheen pahasti solmus. Tää homma jatkuu taas joskus. Luultavasti talviloman aikana, ku voi olla, et mullakin olis oikein kolme päivää lomaa. JIPII!!!
Pojat ovat tammikuun aikana käyneet jokusilla synttärikutsuilla. Tää kortti ja lahja on 7v pojalle. Korttiin olen aika tyytyväinen. Mahdankohan koskaan saada aikaseks korttia johon olisin täysin tyytyväinen. Noh…tällä hetkel olen tehnyt muutaman ystävänpäiväkortin ja ne on omasta mielestäni tosi kivoja, mut niistä sit myöhemmin kuvien kera.
Ens kuussa onkin sitten meidän Tampin 7v-synttärit ja Onskun 12v-synttärit. Huhhuh…siin onkin sit taas menoa ja meininkiä. Nyt tulikin mieleen, et kutsukorttien teko olis kans varmaan hyvä aloittaa. Viime vuonna niiden kans tulikin hieman hoppu. Tamppi halusi silloin kaverisynttärit. Onsku teki omat kutsunsa itse ja hänen kaverit sai jäädä yökylään. Tänä vuona ei sitä, vaik hienosti se meni. Yhden kerran vain kuus tyttö lukkiutui vessaan, ku olivat kertoneet toisilleen kauhujuttuja ja sit alkoi pelottaan. Tänä vuona siis jotain muuta.
Muutama kirpsakka pakkaspäiväkin saatiin viettää. Noina päivinä mä en pahemmin nenääni ulos laittanut. Muutenkin oon aikamoinen sisäkissa. Työn puolesta onneks tulee ulkoiltua jonkun verran ja omien lasten touhuja täytyy välillä hieman valvoa. Me kyl asutaan kaukana isosta liikenteestä, et pojatkin voi huoleti laittaa kahdestaan pihalle. Välillä käyn huutelemassa, et mis mennään ja usein mamma touhuu siin jossain lähellä omia juttujaan.
Ihan oman kodin nurkalta mukulat ovat löytäneen mäenlaskupaikan. Mäki ei ole suuri, mut lujaa tulee alas. Ihan ilman haavereita ei olla selvitty. Remppa laski kerran päin kaatunutta puuta ja sai aikamoisen tällin nenään. Vieläkin on nenänpäällinen tummankirjava, mut selvittiin säikähdyksellä. Poika ei kyl uskaltanut pariin päivään mäkeä laskea, mut isäntä laittoi moottorisahan käyntiin ja pilkkoi kaatuneen puun, ni taas laskeminen maistuu.
Tamppi taas sai vahingossa pulkasta silmäkulmaan, ku mäessä oli ruuhkaa ja sekin tummus. Kumpikin poika on ottanut mäessä hieman iskua, mut onneks suurimmaks osaks on ollut hauskaa ja mäessä on viivytty pitkiäkin aikoja.
Supersankarileikki lähimetsässä on ollut hyvää vaihtelua mäenlaskulle. Vielä, ku on saanut naapurissa asuvat serkkutytöt leikkiin mukaan, ni metsässä aika kuluu. Välillä metsään on lähdetty oikein eväiden kera tai sitten välillä tenavalauma on käynyt mamman luona teellä ja lempipullalla. Tammikuussa meidän muksut ovat viihtyneet pihalla paljon. Tos yhdes vaihees olikin huolissani, ku ei niitä meinannut saada pihalle millään. Nyt niitä ei sit meinaa saada sisälle millään, mut illal uni tulee nopeesti.
Meidän pojat on muutenkin löytäneet nyt yhteisen ja paremman sävelen. Ennen tuntu, et yhteiset jutut ei onnistuneet ollenkaan. Kyl he nytkin ottaa yhteen, mut ei niin paljoa kuin ennen ja isoveli on alkanut jopa pyytämään pikkuveljeä leikkimään. Tietysti myös Onsku mahtuu menoon mukaan, mut isoa tyttö ei kauheen usein noi poikien jutut kiinnosta. Serkkutytöistä on aina välillä seuraa.
Mitäs mä sit oon tehnyt?? Noh… ainakin mä aloitin tekemään tyttäreni pyynnöstä helppoa nallea. Se ei sitten ollutkaan mulle niin helppoa. Vieläkin nalle on tuossa samassa vaiheessa. Mahdankohan saada valmiiks ennen, ku kirja jossa ohje on pitää palauttaa kirjastoon. Yrittää pitää, koska munkin mielestä nalle olis valmiina kivan näköinen. Sitä en kyl tiedä, et näyttääks mun nalle yhtään samalta, kuin kirjan kuvan nalle. Yritetään!!!
Sit mä olen hieman askarrellut. Täl skräppisivulla osallistuin ensimmäisen kerran askarteluhaasteeseen. Kuva on paremmin esillä mun toisessa blogissa http://remutar.blogspot.fi/ Ton askarteluhaasteen teemana (vai miks sitä nyt kutsuis) oli täl kertaa valkoinen+oma väri. Mä valitsin valkoisen kaveriksi harmaan, koska vanha vahtikin oli sen värinen. Muuten oon työhöni tyytyväinen, mut värejä rakastavana ihmisenä sivusta tuli vähän valju. Ens haastees sit uudet kujeet.
Nyt taitaa olla parasta lopettaa tältä erää tähän. Pakko lähtee nukkumaan, et huomenna on reipas iltavuorossa. Muutama tammikuun kuva jäi vielä laittamatta, mut ehtii ne myöhemminkin. Öitä